Hevosen luonne

Hevoset ovat persoonallisuuksia, eri roduilla on niille tyypillisiä luonteenpiirteitä, ja yksilöt eroavat toisistaan paitsi luonteen myös temperamentin perusteella. Roduista puhuttaessa esimerkiksi pienet ponit, nuo suloiset ja sosiaaliset, ovat tyypillisesti nokkelia ja ne oppivat nopeasti uusia asioita. Sen sijaan taas englannintäysiveriset, jotka on jalostettu nopeiksi ja jänteviksi, ovat herkkiä, kiihkeitä ja haastavampia ratsastajille. Vahvat kylmäveriset hevoset, kuten suomenhevonen, on puolestaan pyritty jalostamaan rauhallisiksi ja tottelevaisiksi, jotta niiden hallitseminen olisi helpompaa.

Orihevoset vaativat usein kokeneempaa käsittelijää sillä ne ovat käytökseltään rohkeita, sitkeitä ja kiihkeitä – rajujakin. Ne voivat olla jopa vaarallisia pyrkiessään astumaan kiimaisia tammoja. Samoin myöhäisemmällä iällä ruunatut orit, jotka voivat käyttäytyä edelleen oriiden tavoin, vaikka ruunat muuten ovatkin yleensä tasaisia ja rauhallisia.

Tammat ovat, kuten tytötkin joskus, hiukan oikukkaita, ja hormonitoiminta vaikuttaa niiden käytökseen. Joskus hormonien vaikutus on jopa niin voimakas, ettei tamman käsittely ole kerta kaikkiaan mahdollista vaan tamma on steriloitava, jotta siitä saadaan käyttökelpoinen ja tasapainoinen yksilö. Tamman sterilointi on kuitenkin suuri lääketieteellinen operaatio.

Hevosten jalostuksessa yksi linja onkin päämäärätietoisesti pyrkiä jalostamaan helpommin käsiteltäviä ja tasapainoisia luonteita, ja vikuroivat vihamieliset yksilöt karsitaan tässä yhteydessä pois.

Sosiaalinen hevonen

Hevonen kaipaa seuraa etenkin lajitovereistaan, ja se elää mieluiten pienessä muutaman yksilön laumassa, johon voi kuulua paitsi hevosia, myös muita kotieläimiä ja ihmisiä. Usein näkeekin hevosen seurassa pienemmän ponin, tai vaikkapa aasin, vuohen, naudan tai lampaan, eli jonkun toisen sosiaalisen eläimen. Tietysti tässäkin on eroja, eli jotkut hevoset viihtyvät paremmin itsekseen, mutta usein yksinäinen hevonen saattaa olla alakuloinen ja se voi näkyä esimerkiksi ruokahalun puuttumisena. Hevosilla on keskenään tarkka arvojärjestys, ja siinä hevosen alapuolella oleva joutuu väistämään hallitsevan yksilön tieltä esimerkiksi syödessä.

Yleensä hevonen kaipaa kirmailukaveria, ja se saattaa laumassaan muodostaa toisiin lajitovereihinsa tiiviimpiä “ystävyyssuhteita” kuin toisiin. Toisaalta pitkään yhdessä olleilla ystävystyneillä hevosilla toisen kuolema tai hevosten muu toisistaan erottaminen saattaa ottaa hevoselle koville ja se saattaa jopa masentua.

Hevonen omaksuu helposti uusia taitoja ja oppii yhdistämään sille annettuja merkkejä ja eleitä keskenään. Se ja aistii herkästi mielentiloja ja pieniäkin liikkeitä. Koska se on sosiaalinen laumaeläin, pyrkii se miellyttämään kanssaeläjiään ja etenkin niitä joita se pitää johtajinaan. Se onkin ennen kaikkea sosiaalisesti älykäs eläin.

Aistit

Hevonen ei näe suoraan eteenpäin, eikä taakse tai alleen. Muuten sen näkökenttä on laaja 340 astetta ja se näkee hämärässä paremmin kuin ihminen. Hevosen on todettu näkevän ainakin joitakin värejä, kuten sinisen ja keltaisen sävyjä. Vaikka hevonen näkee ja

aistii liikkeet herkästi, se ei pysty havaitsemaan esimerkiksi liikkuvan lähestyvän kohteen nopeutta. Keskenään hevoset kommunikoivat lähes ihmissilmälle näkymättömien liikkeiden avulla. Myös kuuloaisti on hevosella hyvä, vähintäänkin yhtä hyvä kuin ihmisellä, mutta tutkimusten mukaan luultavasti vielä parempi. Korvat liikkuvat herkästi äänien mukana.

Hajuaisti on hevosella erittäin hyvä, se on jopa sadasta tuhanteen kertaan ihmisen hajuaistia voimakkaampi. Se pystyy haistamaan esimerkiksi feromoneja jotka liittyvät hormonitoimintaan. Myös makuaisti on parempi kuin monilla eläimillä, ja hevonen maistaakin eri makuja kuten suolainen ja makea, hapan ja karvas.

Ravinto

Hevonen on kasvissyöjä sanan varsinaisessa merkityksessään, eli ruoho ja enemmänkin vielä kuivat kovat huonosti sulavat heinäkasvit ovat sille ominaisinta ruokaa. Sen ruoka voi olla ravintoarvoltaan köyhääkin, mutta hevosen saatavilla tulee muistaa pitää aina vettä. Koska hevosen mahalaukku on pieni, hevonen käyttää syömiseen valtaosan hereilläoloajastaan, eli se laiduntaa vapaissa olosuhteissa 16-17 tuntia päivässä. Nykyään ihmisten syöttämä väkirehu ja laiska hevosen elämä oloneuvoksena niityllä tai liikkumattomana tallissa ovat riski hevosen terveydelle saada esimerkiksi ähky. Se on suolistoperäinen sairaus, joka aiheutuu yleensä liikunnan ja ruokavalion muutoksista. Laitumella syöminen ja pitkin päivää “napostelu” on hevoselle tärkeää, ja myös ähky helpottaa onneksi yleensä ajan kanssa.